…Luona penkin on tuo puu ja puistotie Kaiken muun vei aika – luulen Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie Kuljen pois teitä tuulen On paikka, jossa rakastin Ja josta kaiken antaisin. Näin antaisin Mä meidät tahdoin…

…Meitä kevät odottanut ei, se meistä etäntyy, vaikka tanssiin meidät vei. Kuin kirjan sivuun auki jätettyyn vain rakkautemme jäi, kauan sitten hyljättyyn. Nyt vanhan kirkon puiston hämärään ensilumen laskeutuvan nään…

…seisoin sinun vierelläsi, vierelläsi taistelin Silloin, kun vielä luomakunta aivan uuden eteen astui seisoit minun vierelläni, vierelläni taistelit Lopulta on vain pala paperia palanutta lopulta on vain muisto tuuleen…

…He istuivat yhdessä puistonpenkillä katsoen kaunista lokakuun väreissä kylpevää iltaa viileää ja he keskustelivat jostain hänen poskelleen valui kyynel menin lähemmäksi jotta kuulisin olen odottanut niin kauan olen…

…1. Peitossa rannan pensaiden varjossa suurten koivujen vanhuuttaan viettää penkki raihnainen ja puiden varjoon se paikan tarjoo. Muistot se kertoo nouruuden; riemuista riijuuaikojen, kun valojamme vannoimme me siellä…

…Ja kukkasii ol täynnä reet Ku kiers ne puistomait Ja kukkasii ol täynnä reet Ku kiers ne puistomait Sen puistopenkit sie ja mie Ah koittii kumpikii Käv Espiläänkin usseis tie ja simmaa nautittii Sait varmaan siäki…

…samoaa ajan sen mennehen, tarun ihmeellisen, voin vieläkin tavoittaa Muistot puiston kaunehimman ihanimman Monrepos'n, iäks syömmeen kätkenyt oon Monrepos'n. Aatoksein aina saa kaipuun unteni maa, puisto rakkauden; sitä unhoita en, se säilyy aikojen taa…

…On arkea elomme tää ja kaikki niin jäljelle jää Päivät sen nuoruuden Usein muistoissa kimaltelee Ei aina se ruusuja suo Ei aina se onnea tuo Kuitenkin tiedän sen Nuoruuden aika on rakkauden Taas muistelen aikaa…