Kesällä kerran

Anna Eriksson

Mä luin Einoa kesällä kerran Kun sun hahmosi vedessä näin Unen rannalla päivässä herran Kuulin äänesi mereltä päin Tuuli kääntyi viileäksi Nosti aallot kallioon Jotain tiesin päättyväksi Luisuin epätoivoon Sillä hetkellä mä tiesin: täältä poissa oot En koskaan enää saa sun ihoasi koskettaa

On linnut luomensa sulkeneet Rannoillaan virvat tuhkaksi hiipuneet Koskettaa, kaipuun säikeet on kirvonneet Rannoiltaan laivat matkalle lähteneet

Taivas viskoo jo talven lunta Onnen haudalle kukan mä vien En oo nähnyt mä kesästä unta Hanki sulki sen suvisen tien Aika kelloissa kun siirtyy Lumen alta paljastuu Nimes kultaisena piirtyy kiveen kaiverrettuun Liekki lyhdyssäni syttyy, tiedän, että tässä oot Mä jossain vielä saan sun ihoasi koskettaa

On linnut luomensa sulkeneet Rannoillaan virvat tuhkaksi hiipuneet Koskettaa, kaipuun säikeet on kirvonneet Rannoiltaan laivat matkalle lähteneet

Koskaan en enää mä saa... koskettaa

On linnut luomensa sulkeneet Rannoillaan virvat tuhkaksi hiipuneet Koskettaa, kaipuun säikeet on kirvonneet Rannoiltaan laivat matkalle lähteneet

Tämän kappaleen kanssa sopii hyvin uusi älypelimme Urjo.com. Osaatko ratkoa tehtävät käyttämällä loogista päättelykykyäsi? Avaa älypeli uuteen ikkunaan ».

Mitkä seuraavista kuvaavat sanoituksen tunnelmaa?


Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous.
Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus.