hän kulki pitkän matkal sen yli vuorien kautta kuivien joen pohjien vettä etsien joka aamu toivoi noustessaan ei enää kauempaa tänään löydän kyllä peltomaan jolla lauma ravitaan

nämä aavat peltoaukeat niin kovin oudot on ja lampaat vaiti raukeat tulis saada lepoon jo Kapipa tähän täksi yöksi jään en jaksa itsekään hän laskee lauman lepäämään yksin tuntee ikävää

Niinpä hän ottaa huilun soittaa tutun sävelen ja tuuli kantaa kaukaa sen tuoksun kotiniittyjen

Jo laskee huilun huuliltaan runkoon painaa pään Uni houkuttaa yön valvojaa aivan hetkiseksi vaan mut ei silmiänsä ummista ennen kuin hän nähdä saa enkeli on tullut taivaasta jokin viesti mukanaan

Minä tulin tänne kertomaan syntymästä kuninkaan joka ilman miekkaa valtikkaa voittaa kaikki kuninkaat Ei koskaan käy hän sotimaan sopua hän rakastaa eikä koskaan tule nousemaan ketään häntä suurempaa

ja paimen ottaa jälleen huilun sen soittaa kanssa enkelten yli vuorien ja niittyjen kiirii soitto paimenen Yllä tummuvien peltojen tanssii tähdet rytmiin sen ne loistaa tänään kirkkaammin kuin koskaan aiemmin

ja paimen ottaa jälleen huilun sen soittaa kanssa enkelten yli vuorien ja niittyjen kiirii soitto paimenen yllä tummuvien peltojen tanssii tähdet rytmiin sen ne loistaa tänään kirkkaammin kuin koskaan aiemmin

la-la-la-lai laa la-la-la-la lai lai-laa la-la-la-la-la-la-laaa la-la-la-lai-lai-la-la-la-laa la-la-lai-lai la-la-la-lai-lai-la-la-la-laa la-la-lai-lai