On liiton pyhän solmineet, nää ihmislapset maan. Sen liiton itse siunannut on Herra sanallaan, joka on heidät valinnut toisilleen avuksi antanut.

siis onnea nyt toivottaa ja siunausta saan. Jos mahdollista olis vaan, ett´ Isämme taivahan, sois onnen päivän paistavan, aamusta elonne iltahan.

Vaan täällä alla auringon viel´ onni vaihtelee. Ja alas murheen laaksohon jos tienne alenee, niin silloinkin te muistakaa, mitä tää liitto merkitsee.

Ja alla vastoinkäymisten, osaanne tyytykää, ja toinen toistaan tukien kuormaanne kantakaa. Kun risti painaa raskaammin, rakastakaa yhä lujemmin.

Näin usko, toivo, rakkaus kuormaanne huojentaa. ei mikään mainen vajavuus voi onnea sumentaa, onnea, joka kuolossa, täydeksi vasta muuttuvi.

Kun vihdoin kuolon rannalla siteenne katkeaa. Tää Herran sana ihana viel´ suokoon lohtua: Kun usko toivo lakkaapi, rakkaus iäiti pysyypi.