Sä oot nainen, jonka ympärille tuolit aina tuodaan Sä oot nainen, jonka nimelle rakkaushaikuja luodaan Nainen jolle päivittäin juodaan Nainen jolle kaikki virheetkin suodaan, muttet nää enää kipinää Mä istun viereissessä pöydässä, katse kiinni sun elämässä Ja sen kerran se mulle tapahtui

Sä sanoit vaan moi, ja mä tunsin kuinka mun ympärillä vaan salamoi Sä sanoit vaan moi, ja mä kaadoin kaikki salmiakit pöydälle vaan noin Ja mä käänsin pään pois päin, kun näin että sun pöytä muo tuijottaa Ja susta tuli nainen jonka kuvajainen päivittäin mun mielenrauhan hajottaa Sut kaikki haluaa

Sä saat kaiken, vaikket pyydä mitään, ja niin se vaan toimii Kaikki suo palvoo, mut sä et palvo ketää, mut voisit kenet vaan poimii Sun takia naiset jättää niidet suhteet koska ne miehet tahtoo nähdä vaan sun uhkeet Muttet nää enää säpinää Mä istun viereisessä pöydässä Silmät kiinni sun säteillessä, kunnes kuulen saman äänen

Sä sanoit vaan moi, ja mä tunsin kuinka mun ympärillä vaan salamoi Sä sanoit vaan moi, ja mä kaadoin kaikki salmiakit pöydälle vaan noin Ja mä käänsin pään pois päin kun näin että sun pöytä muo tuijottaa Ja susta tuli nainen jonka kuvajainen päivittäin mun mielenrauhan hajottaa Sut kaikki haluaa

Mä sanoin vaan moi, koska tiesin ettei tässä koskaan hyvin käydä voi Mä sanoin vaan moi, koska tiesin miten paljon hymy taakseen naamioi Niinpä mä kiskoin viskin ja silmää iskin ja lähdin siitä liukenemaan Ja susta tuli nainen jonka kuvajainen silloin tällöin mielenrauhan hajottaa Koska tiedän että tuolit ympäriltäs vaihtuu, jengi aina haihtuu, mut sä jäät istumaan, ja haalistumaan