On lolme pientä hiirtä kellarissa kauppiaan, ne siellä viettää huoletonta hiljaiselloaan On yksi Nopsa nimeltää ja toinen Vikinä, mut kolmas vallan pieni on ja vailla nimeä "Se olen minä!"

No kauppias kun illantullen poistui kaupastaan, niin pikku Nimetönpä lähti sitä tutkimaan. Hän kohta huusi veikoilleen "Nyt tulkaa tännepäin. Mä äsken pullon valtavan tuon hyllyn alla näin."

No hiiret pullon kaatoivat ja korkin söivät pois. "Se hupsu ois, ken herkkua ei moista tätä jois." Ja maistuihan se tottakai. Näin mieli iloinen, ol` kohta pikku veitikkain. Sai viini aikaan sen.

Mut kuinka sitten ollakkaan, jo Nopsaa hiukaisee. "Nyt rasvasilllin popsintaan tää poika astelee." Ja Vikinä myös tuumi: "Läskinpala verraton, näin jälkeen herkun makean, myös paikallansa."

Kun myöhä on, niin pikku hiiret käyvät leikkimään ja hetki silloin piirissäkin siinä pyöritään. Ei koskaan heillä hauskenpaa kai ennen ollut lie. Jää varjoon kestit parhaimmat. Tää juhla voiton vie.

Vaan pikku Nimetöntä alkaa leikki väsyttää. "Mä lähden pesään nukkumaan, en tänne enää jää. Ei hyvää yötä, suukkoa saa teistä kumpikaan. Sen talon kollikissalle nyt menen antamaan."