Hän ei kävele koskaan

Johanna Kurkela

Hänen kasvonsa on veistetty marmorista hänen vatsansa on norsunluuta ja kun kosketan hänen niskaansa en mieti mitään muuta hänen kätensä tietävät miten tehdä pyytteettömästi hyvää hänen silmänsä ovat suota upottavaa ja niin syvää kertosäe: Hän ei kävele koskaan mutta sielunsa viilettää kuin villi intiaani vuorenrinnettä välkkyvää hän ei kävele koskaan se vain unissa onnistuu mutta tärkeämpää onkin hänessä kaikki se muu Hänen hiuksensa on punottu köysinippu hänen selkänsä on silkkipuuta ja kun sivelen hänen otsaansa en kaipaa mitään muuta hänen huulensa ovat niin todet ja ne kuiskivat hellyydestä olen oppinut hänen kanssaan ihaninta ihmisestä kertosäe Hän ilman jalkoja juoksee hän nauttii ja iloitsee enemmän kuin moni niistä jotka oikeasti kävelee kertosäe

Tämän kappaleen kanssa sopii hyvin uusi älypelimme Urjo.com. Osaatko ratkoa tehtävät käyttämällä loogista päättelykykyäsi? Avaa älypeli uuteen ikkunaan ».

Mitkä seuraavista kuvaavat sanoituksen tunnelmaa?


Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous.
Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus.