No nyt kun kuljit läpi herran huoneen, sä näitkö siellä yhtään jumalaa Ja mitä oppi-isät tuntui juoneen, kun kärsi ehtoollista humalaa

On siellä muumioiden vuosikerta, joilla sädekehä päätä kiristää Ja vaikka hartain mielin joitkin verta, ei sieluas se voinut piristää

Ne veivät sinut pyhään labyrinttiin, ja lupasivat onnen taivaisen Ne aarteitansa kokosivat vinttiin, taa kirjurinsa ilmavaivaisen

Sait Raamatusta jäsenkirjatiedon, ja loitsut kaikki opit hokemaan Ne järjestivät herätyksen miedon, vaan itse et sitä päässyt kokemaan

On kiirastuleen monet ehkä kuolleet, sä tulit pois ja opit toki sen On luita vain jo kauan tuulet nuolleet, mitä muuta sait kuin nenän nokisen

Yli virran uit ja lensit pois niin lujaa Sen taisitkin sä vihdoin käsittää, ei vapahtajaa, ei vaan vapautujaa, ei pyhittää vaan elää elämää