Kantapaikassani alkoi tunti viimeinen, Mua vaivas tunne kovin ulkopuolinen. Sitten niin kuin tyhjästä sä siihen ilmestyit, kun sinun selkääs koputin, sä hiukan häkellyit.

Tuulitukka, tähtisilmä et oo muuttunut, on monta vuotta vierinyt, mut heti tunsin sut. Paljon meiltä kesken jäi sen myöntää kumpikin, ja mä myönnän: sua kaipasin.

Oltiin ensin ihan hiljaa, sitten hymyiltiin ja siinä kaikki muistot tulvi mieleen kummankin. Nuo hetket rakkauden, hetket eron katkeran, toivoin että viimein kaiken selittää mä saan.

Tuulitukka, tähtisilmä et oo muuttunut, on monta vuotta vierinyt, mut heti tunsin sut. Paljon meiltä kesken jäi sen myöntää kumpikin, ja mä myönnän: sua kaipasin.

Kaikki oli turhaa, väärinkäsitystä vain, ja pahat kielet kertoi sulle, et oo ainoain. Ilta loppui lähdit kotiin, minä omaani, vaikkei muuta saatukaan, vanhat virheet korjattiin.

Tuulitukka, tähtisilmä et oo muuttunut, on monta vuotta vierinyt, mut heti tunsin sut. Paljon meiltä kesken jäi sen myöntää kumpikin, ja mä myönnän: sua kaipasin.

Tuulitukka, tähtisilmä et oo muuttunut, on monta vuotta vierinyt, mut heti tunsin sut. Paljon meiltä kesken jäi sen myöntää kumpikin, ja mä myönnän: sua kaipasin.