Meksikon pikajuna

Reino Helismaa

Pikajuna Meksikon Halki kiitää, yö jo on, Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää. Haukku kuuluu kojootin, Häipyy meluun veturin, Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää. Ensiluokan vaunussa Uninen on tunnelma, Matkustajat - miehet, naiset - kaikki torkkuvat. Silloin vauhti hiljenee Ja melkein pysähtyy Missä lienee pysähdyksen syy? Jarrut pyöriin kirskahtaa, Vaunun ovi aukeaa, Sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa: Pikku-Pete, Iso-Pat, Gangstereita molemmat, Kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa. "Kädet ylös, gentlemen!", Huutaa käskyn terävän Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee. "Viisainta, kun jokainen nyt lompsan aukaisee, Kuula sille, joka kenkkuilee." Vastustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi, Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein, Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot, Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksintein. Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää. Pikku-Pete hohottelee kohti kurkkuaan: "Miehet lyödään tainnoksiin, mutt' naiset viedään pois Lempimättä en nyt olla vois." Jymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi Kumppaninsa sanoja ja kohta murahtaa: "Okay, niinpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin Viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa." Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta, Hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Señores, Meille tehkää mitä vain mutt' naiset säästäkää, Muuten teistä kehno muisto jää." Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus. Haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa. Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias Vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa. Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien Hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan: "Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee, Me tehdään niin kuin rosvot määräilee." Vanhapiika hypähtää Patin kaulaan, siihen jää, Vaikka iso rosvo koittaa häätää häntä pois. Nainen lemmenkipeä, muiskuissaan on ripeä, Eikä Patin vastustelu estää niitä vois. Hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu, Vanhanpiian kuiskiessa: "Darling, I love you." Matkustajat tuijottavat silmät selällään, Kuinka kaikki oikein päättyykään. Kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat Tulisia ovat, niistä hehkuu lemmenlies. Kiljuu rosvo: "Kuulkaas Miss, minä olen naimisiss' Ja on neljä lastakin, en ole vapaa mies. Kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa." Puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa, Junavaunun ovesta hän säntää pakoon, jees, Muttei pääse metriäkään ees. Ikäneito hyljännyt, äskeisen on yljännyt, Pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee. Vapauden takaisin, Iso-Pat sai tietenkin, Vuorostansa apua jo Pete huutelee. Vannoo, että myöskin hän, naimiskaupan pätevän Solmi ja on lapsiakin vissiin seitsemän. Ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan Kun ei Pete pysty loistamaan. Itkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu. Peten leukaan täräyttää suoran oikean. Untenmailla otsa hiess' siinä uinuu pikkumies. Iso-Pat nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan, Ehdi ei hän aseeseen tarttua, kun uudelleen Vanhanpiian nyrkki puhuu - vaikka tuhanteen Tuomari nyt laskea lukujaan kai sais, Ennen kuin Pat siitä virkoais. Pikajuna Meksikon matkaa jatkamassa on, rosvot lojuu köytettyinä alla penkkien. tehty on taas jako uusi takaisin kun omaisuus saatiin alkuasukkaitten sekä jenkkien vaara ohi, rauha maas, iloinen on vaunu taas yksi vaan on synkkänä no kuka arvatkaas onni taas on mennyt ohi suun... huhheijaa... onni taas on mennyt ohi suun...

Tämän kappaleen kanssa sopii hyvin uusi älypelimme Urjo.com. Osaatko ratkoa tehtävät käyttämällä loogista päättelykykyäsi? Avaa älypeli uuteen ikkunaan ».

Mitkä seuraavista kuvaavat sanoituksen tunnelmaa?


Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous.
Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus.