Katariinan kanssa vartuin hän aina hymyili kun kädestä tartuin Ja pienen pojan pienet huolet ja haaveet hälle uskoin niin kuin siskolle

Luja, pehmeä ja lämpöinen sellaisena muistan sydämen Kauniin pinnan alla sykkien se kätki sisällensä oudon viisauden

Katariina katosi kokonaan hän halusi vain elää ja rakastaa Liian hyvä oli kai tähän maailmaan Ei Katariina jakanut surujaan vaan kuunteli kun muut itki murheitaan Mielensä kaunis ei vaan saanut rakkauttaan

Jäi Katariina vanhaan kaupunkiin ja miehet vaihtui tiuhaan, kuulin niin Luonnonlapsen mieltä käytettiin se läpinäkyväksi poljettiin

Katariina katosi kokonaan hän halusi vain elää ja rakastaa Liian hyvä oli kai tähän maailmaan Ei Katariina jakanut surujaan vaan kuunteli kun muut itki murheitaan Mielensä kaunis ei vaan saanut rakkauttaan

Liian monta, liian lyhyttä tarinaa joka kerta leikkas palan sielustaan Eikä kellään ollut antaa omastaan

Katariina katosi kokonaan hän halusi vain elää ja rakastaa Liian hyvä oli kai tähän maailmaan Ei Katariina jakanut surujaan vaan kuunteli kun muut itki murheitaan Mielensä kaunis ei vaan saanut rakkauttaan