mul oli kaikki, kaikki tarpeellinen mut mountainbaikki, silti mä tarvitsin sen kun tsygäs piti kaheksantoist vaihdetta olla ja mun mummokonkelissa oli niitä nolla verkkarihousut tarjoustaivaasta ei mutsi suostu maksaa lisää kolmannesta raidasta safkana sardiineit, ajat ei oo lihavii mut aina valmiina, uimaan kohti unelmii

vuodesohvalla kun pistän silmät kii, silmät kii pyörittelen mielessä lähiöunelmii, unelmii nukahdan, nään unii, joissa uin uusissa tavaroissa unohdan et ajat nää ei oo lihavii, lihavii unelmii, saanko koskaan niitä kii, lähiöunelmii, niitä saanko kii?

tee läksyt boi, mutsi huutaa mutten voi en haluu elää sen elämää, vaan dan bilzerianin haluun rimmata lennot bangokiin täyden viinakaapin mun mansoniin isokannusen hutsun mun hammockii ei pläänei, vaan randomii haluun tänään, en haluu huomen haluun nyt koska huomen mä kuolen elämä on elettävä nuorena ja mä elän vaan kerran aina

unelmii, saanko koskaan niitä kii, lähiöunelmii, niitä saanko kii?

unelmii, saanko koskaan niitä kii, lähiöunelmii, niitä saanko kii?

Seinällä Brassi 94 sitä mä yytsin tulevaisuus selvä, mut mun nappulakengät, ne ei ikin ollu ehjät. Pikkukundina unelmoin aina Copa Mundialit jalkaani laitan, polvistuin mut vastausta vailla taivaalla taitaa olla saita, eikai se toimi sillä tavalla, joten ne nyysin ja pyysin et, saisinko anteeksiannon samalla, ja koko rahalla.

vuodesohvalla kun pistän silmät kii, silmät kii pyörittelen mielessä lähiöunelmii, unelmii nukahdan, nään unii, joissa uin uusissa tavaroissa unohdan et ajat nää ei oo lihavii, lihavii.

Unelmii, saanko koskaan niitä kii, lähiöunelmii, niitä saanko kii?