Ei kuolemaan voi varautua, sanotaan joku joka aina oli vaan katoaa. Meillä oli eri veljet, eri perheet mut sama puisto se teki meistä ku veriveljet maailma auki, verisuonissa poltteli. Kantapaikoin opittiin mistä vanhemmat varoitteli sä et vaan oppinu ja paha teki seuraa ku sä jahtasit äärimmäistä reunaa. Veljeni vartias nytki vähän huolissaan ku lopuks sua ei nähny ku kuosissa Mä vaan katsoin kun sun levottomuus kasvoi kunnes mun oli pakko kääntää pää Pysyin mukana niin kauan kun vaan voin ja nyt me ei enää nähdäkään Oon pahoillani ja sä oot kaukana nyt mut missä ootki, toivon et oot rauhassa nyt

Kun hetkeks pysähdyn ja sua aattelen silloin tahtoisin mä uskoo taivaaseen ja mä pysähdyn ja sua muistelen silloin pienen hetken uskon taivaaseen oooo-ooo-ooo-oo silloin pienen hetken uskon taivaaseen oooo-ooo-ooo-oo silloin pienen hetken uskon taivaaseen

Oon vettä virranut sen jälkeen ku sä lähit Välil vaikee uskoo todeks sitä mitä kävi ihanku hetki sitten oltais poljettu rannalle iskurepliikkei sun sannalle Nii, siinä me oltiin samanlaisii jopa koitettii pokaa samaa mimmii samal lainil Kaiken uutuuden viehätys ja haippi pikku laitamyötäsessä kuninkaita kaikki Ylivoiman edessä selät vasten seinää ei kaverii koskaan jätetty meillä Mä en vaan voinu kulkee samaa reittii joka sut lopulta mukanaan veikin Nyt tuntuu tyhjältä puistot tääl ja vaik sä lähdit, nii muistot jää eikä mikään oo sua uhkaamas nyt missä ootkin, mä toivon et oot turvassa nyt

Kun hetkeks pysähdyn ja sua aattelen silloin tahtoisin mä uskoo taivaaseen ja mä pysähdyn ja sua muistelen silloin pienen hetken uskon taivaaseen oooo-ooo-ooo-oo silloin pienen hetken uskon taivaaseen oooo-ooo-ooo-oo silloin pienen hetken uskon taivaaseen

oooo-ooo-ooo-oo Kun hetkeks pysähdyn ja sua aattelen silloin tahtoisin mä uskoo taivaaseen oooo-ooo-ooo-oo ja mä pysähdyn ja sua muistelen silloin pienen hetken uskon taivaaseen