Vilukukka, sä pohjolan neito yön valo ja aamunkoi tule kanssani korkeaan keinuun kun morsiusviulut soi!

Kuu kalpea vaikenee yllä yön silkkisen harjanteen ja kaikista kauneimman laulun sen loisteessa sulle teen

Vilukukka, kun vartesi hennon saan syliini taivuttaa voin tuntea tähtien lennon ja taivasta tanssittaa

Yö valkean vilttinsä lainaa häävuoteeksi hurmioon ja otsani polttavan painaa saan hiustesi heinikkoon

Vilukukka, jos varjojen huomaan sun silmiisi hiipineen sun katseesi loistoa suojaan pois suutelen kyyneleen

Tää autuas, hehkuva hetki ei himmene milloinkaan sun syliisi jään ikuisesti sua rakastan ainiaan