Kauan kulkenut oon... Tähdet minua varjelkoon...

Susi hetkensä hukkaa Ennen kuin alkanutkaan On aamu ja helminauhain lailla kaste kimmeltää

Ei ole matka miestänsä vailla Vaan niin kuin kuninkailla On mieli kun päällä tähdet käyvät kärjet etelään

En arkeen ahtaaseen minä mahdu kuitenkaan, Miksi tarviikaan, päivät päättyisi kalpaten

Kauan kulkenut oon Minä tähtien teitä Ja tähdet minua varjelkoon Kun tuulessa Tuoni tuoksuu Kauan kulkenut oon Minä tähtien teitä Ja tähdet minua varjelkoon Kun tuulessa Tuoni tuoksuu

Taas rannalla raita Itkee sadesunnuntaita Vaikka turhaan mustan murheen alle täällä näännytään

Kas kun ovat tähdet meille Kuin uni uupuneille Tai kadotus kadonneille jotka eksyivät elämään

En! Arki rattailleen vaikka pyytää nousemaan, En minä nousekaan kun saappailla seitsemän seimen kävelen

Kauan kulkenut oon... Tähdet mua varjelkoon...

Kauan kulkenut oon Minä tähtien teitä Ja tähdet minua varjelkoon Kun tuulessa Tuoni tuoksuu Kauan kulkenut oon Minä tähtien teitä Ja tähdet minua varjelkoon Kun tuulessa Tuoni tuoksuu, tuulessa tuoksuu