Kuusimetsää kuusisataa Seitsemän vain katajaa Heti perään tuhatkunta Kahdeksatta apajaa

Jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin Tämän kohdan hieman toisin näkisin

Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kouristani katoaa lepää harteillain jo harras kirkkomaa

Uutterasti uutta päivää Samat silmät sulattaa Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa

Naulat neljän tuumamitan lyöty pajavasaroin Haukan katse hanskojani vartioi

Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kouristani katoaa Harteillain matalaa, jo kirkkomaata matalaa

Kannan orret, kurkihirret, ristit öljymäkien kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa Tavoittaa

Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kouristani katoaa lepää harteillain jo harras kirkkomaa

Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan ei ole lohkaretta, eikä murikkaa Viimein kun kovettumat kouristani katoaa Kaiken peittää alleen marras kirkkomaa