Jumalan valtasuuruus ja armo

1. Armo yli kaikkien valtava on, Synnit kun poissa on aivan. Maailmalle Jeesus jo toi sovinnon, Silloin kun kärsi hän vaivan. Suuri synti on, vaan hukkui armohon. Armoneuvo tuo on aivan verraton: Poika tähden syntisten ristihin käy Maailman autuaaks' tehden.

2. Ihmeitten on ihme nyt ilmaantunut: Jeesus on kärsinyt vaivan! Jumala on syntiset tunnustanut Autuaiks', puhtaiksi aivan. Golgatalla on jo synnit hukkuneet, Portit taivahan nyt on jo auenneet. Valmihina kaikki nyt kaikille on. Syntinen, usko jo autuus!

3. Tuomittuna, kurjana kaikkinesi, Mistä sä niin avun saisit? Mihinkä sä kätkeyt synteinesi, Oi, mitä tehdä sä voisit? Autuaaksi et voi koskaan tullakaan, Jos et armohon vaan turvaa kokonaan. Tänäpänä usko siis autuutesi! Kiiruhda Jeesuksen helmaan!

4. Joka tulee, häntä ei heitetä pois; Helmaansa kaikkia kutsuu. Lähestyä kuinka siis häntä et vois? Sullekin kutsunsa kuuluu. Hänpä tuntee sun, kun osti omakseen; Hän sun verellään jo voitti veljekseen. Sydämesi anna siis Herralle nyt, Hän sitä ootti jo kauan.

5. Nopeasti rientävi vuosien vuo, Kuljemme vieraalla maalla; Kaikillehan kaikuva on sana tuo: Nyt sun on aikasi kuolla! Usko siis nyt vaan jo autuus omakses! Onhan Jeesus sun, hän tuli veljekses; Armosta nyt autuas ainiaan oot, Valtava armo on Herran.

Arvid Hyde'n / J. E. D, d1