Kotimatka ja taivaskoti

1. Ah aikaa, jolloin haihtuu synnin haamu, Tuo pimeys, mi elon verhoaa, Ja meille koittaa iäisyyden aamu, Mi loisteen itse Karitsasta saa.

2. Ah aikaa, jolloin epäilysten huolet Pois jää, ja kaikki mulle selviää, Ei syömeen koske enää tuskan nuolet, Vaan taaksein katson vapaast' elämää.

3. Ah aikaa, jolloin arvoituksiin suodaan Ja kysymyksiin kaikkiin selitys, Salatut syvyydetkin auki luodaan, Ja Herran teistä mull' on käsitys.

4. Ah aikaa, ah, kun silmin kirkkain, uusin Saan nähdä hänet, johon uskalsin. Uskossa täältä puoleensa vain huusin, Nään hänet silloin kasvoist' kasvoihin.

5. Ah, valkovaatteissansa Herran kansa Saa kerran seistä eessä istuimen, Ja Isä lohduttaapi lapsiansa, Pois pyyhkii heiltä viime kyyneleen.

6. Ah, Jeesus, suo mun aina tämä muistaa, Kun tie on mulle työläs, helteinen! On mulla tuskan tullen lohtu siinä, Ja kyynel silmässäkin hymyilen.

C. O. R. C, g1