Soineet kellot ei lain Vaivoin vastasi tyttö kyllä Taivas tummeni kai Lauloi korkeintaan nyrkki juhlan tuoksinassa

Latu ympyrän piirsi Viha seiniä siirsi

Yöllä tyttö sen ties Karkuun päästävä täältä on Vie hengen multa tuo mies Mietti tyttö ja taikoi laudan pätkistä lautan

Oli kellukkeet alla Pysyi pinnalla jolla

Aallokossa katsoi taakse, kun aurinko maalasi maan Aamu auttoi alkumatkan ja urhea souti vaan

Mies huusi herätessään Viimein ymmärsi kännisinkin Lieka riittänyt ei Tyttö mennessään sormuksen ja köyden vei

Hän on vapaa ja irti

Aallokossa katsoi taakse, kun aurinko maalasi maan Aamu auttoi alkumatkan ja urhea souti vaan

Pääsi satamaan taas Meri niellyt jollaa ei soutajaa Hän päätyi rakentamaan vielä monta lauttaa ja jollaa niille joilla tarve on

Ei suostuta moiseen Rakastutaan toiseen

Aallokossa katsoi taakse, kun aurinko maalasi maan Aamu auttoi alkumatkan ja urhea souti vaan

Aallokossa katsoi taakse, kun aurinko maalasi maan Aamu auttoi alkumatkan ja urhea souti vaan