Helsinki kerran vuodessa Aavekaupungiksi muuttuu Juhannus kadut tyhjentää Ihmiset lähtee etsimään Järvenrantamökkejään
Aamulla lähden kulkemaan Autiota torin laitaa Päätän jäädä katsomaan Levykaupan ikkunaa Hetken siinä seisahtaa
Äkkiä valo heijastaa Ikkunan pintaan vanhan miehen Mies on harmaa vaatteiltaan Harmaa hiuksiltaan Harmaa kasvoiltaan
Lasin kautta tämän nään: Vanhus rinnallani seisoo Vaan kun häneen käännän pään Näky veren pysäyttää: Kadulla seison yksinään
Se on vain urbaania legendaa Kummitusjuttu kukaties Varjona ikkunoissa välähtää Et muuten sitä nää Hakaniemen harmaa mies
Lähden matkaa jatkamaan Vilkuilen vielä selän taakse En vain suostu uskomaan Helteet pääni sekoittaa Sen täytyi olla harhaa vaan
Mereltä tuuli puhaltaa Kaupunki vihdoin herää henkiin Ratikka lonksuu kiskoillaan Poliisit maijaan taluttaa Uupunutta juhlijaa
Se on vain urbaania legendaa Kummitusjuttu kukaties Varjona ikkunoissa välähtää Et muuten sitä nää Hakaniemen harmaa mies
Sairaalan pihaan kävelen Nousen graniittiset portaat Vanha talo kivinen Köynnöstä päällä rappauksen Suuren oven aukaisen
Hissillä toiseen kerrokseen Käytävän päästä löydän huoneen Siellä minuun takertuu Maailman pienimmät sormet
Se on vain urbaania legendaa Kummitusjuttu kukaties Varjona ikkunoissa välähtää Et muuten sitä nää Hakaniemen harmaa Hakaniemen harmaa mies
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: