Kun syksyn aurinko ikkunasta tulvii näet lasten kulkevan sä kouluun taas kyyneleet pyrkii silmänurkkiin ne kuivatat sä työn touhuun

Muistat eiliset päivät ne joka hetki sua vainoaa muuttolinnut menivät mutta muistot jäivät on elämän vene nyt ilman airojaan

Purjeettomat laivat sinut jättää satamaan näkymättömät aidat pitää sua vankinaan muistot jotka joskus antoi onneaan nyt saavat sudenkorennon illalla kuolemaan

Kun kerran kuolema elämääsi saapui ja rakkaus suruksi muuttui niin kaipaus saapui aamuyön haamuin ja sinuun tuskaisesti tarttui

Sä tahtoisit palata entiseen aikaan jolloin uskoit rakkauteen mutta ruusut punaiset ovat vaihtuneet syksyn lehtien väriin keltaiseen

Purjeettomat laivat ... Sä koitat tätä päivää ymmärtää kun hetket pyörittää sua yhtenään muistot ikuisella pyörivällä hyrrällään taas sekoittavat sinun pään

Muistat eiliset päivät ... Purjeettomat laivat ...