Raukat rajani ratkenneet, taas lukittu paikalle, mutta minkä toimesta? Toisen puolen muistosta, vielä kuona jäljellä, lihaan kaiverrettuna

Vihaan heikkouden tunnetta, ja sitä kuinka pitkälle, se voi heittää varjonsa Vaikka järkisyiden loisteella sitä kuinka korventaa se ei suostu kuolemaan

Kauniimpana elämänviiva, kuin koskaan aiemmin Hauraana mun käteni halkaisee ja haipuu mutta tuntuu

Hautaan tämän elämänviivan ja nyrkkiin puristan Irti en halua päästää

En tahdo koskaan nähdä, sen maahan virtaavan Sillä tämä maa, vaikkei kukaan tunnusta on huoria mustanaan, jokaisella hintansa

Kauniimpana elämänviiva kuin koskaan aiemmin Hauraana mun käteni halkaisee ja haipuu mutta tuntuu

Kauniimpi kuin aiemmin, elämänviiva hauraana käteni halkaisee ja haipuu pois Hautaan elämänviivan tiukasti nyrkkiini eikä korpit, käärmeet, torakat osaansa saada voi

Kauniimpi kuin aiemmin elämänviiva hauraana käteni halkaisee ja haipuu pois