Puristuksessa jokseenkin elävänä Ei paljoo mitä odottaa Astinlautoina ei montaa ehjää oksaa Joissa elämä virtaa Ei oo montaa, ne mahtuu yhteen kouraan Joista varmasti tietää Et ne näkee kun ne katsoo Ja sen kaiken ymmärtää

Mitä tahdot? Mitä siitä Mikään ei kuitenkaan riitä? Mitä teitkään sinä itse? Muista se kun tuomitset

Kyydissä tuomiopäivän vaunussa Yksin usvassa niin väärällä raiteella Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa Ennen kuin koskee maan pintaa

Paremmasta saatiin varmat merkit Joihin päätettiin luottaa Tähän johti, harhaan asti päästiin Ja miten tästä voi jatkaa?

Älä katso, älä kuule Pidä vaan kiinni sun huulet Vähän arvaa, älä tiedä Riittää kunhan sä siedät

Niin kuollakseen elossa Enimmäkseen jo kuollut