Tänne poikittain mä synnyin, vasen nyrkki pystyssä Huusin lailla tuulen kuin talvi myrskyssä En leikinyt mä legoilla, aina hakkasin kattilaan Pieni poika suurella egolla, Faija naulasi lelut lattiaan

En koskaan opetellut yhtälöitä ratkomaan En sanoja tavutellut, ne opin nyrkein katkomaan Jo parin vuoden jälkeen suvi-virsi unohtui En uskonut mä järkeen, tää poika yhä syvemmälle ui

Minä, jonka elämä on yhtä väärin käsitystä Minä, joka tuomittu on vailla täyttä ymmärrystä Minä, joka kuulunut en koskaan ole mihinkään Minä, paha poika joka kasvanut on pimeään

Aina kotona mä kuulin, "Pelkkä pettymys sä oot" Pääni sisällä mä huusin, "Helvetiin painukoot" Kun Mazdat saatiin käyntiin, tuli vaaraa elämään Kaksin katonkautta käytiin, vain yksi selvis tänne miettimään

Oli pakko rauhoittua näiden kaltereiden taa Tänne selliin unohtua, tiilen päitä lukemaan Mulla kyyneleet ei riitä kun kuvan teistä nään Turha valittaa, se siitä, teidän matka jatkuu, minä tänne jään

Minä, jonka elämä on yhtä väärin käsitystä Minä, joka tuomittu on vailla ymmärrystä Minä, joka kuulunut en koskaan ole mihinkään Minä, paha poika joka kasvanut on pimeään

Ja mä ymmärrän kun et tahdo mua teidän elämään Löytyy varmasti myös toinen isän roolin vetämään Mutta anna tämä kirje kun on poika vanhempi Ettei koskaan hän vain luule, että Faija unohti

Minä, jonka elämä on yhtä väärin käsitystä Minä, joka tuomittu on vailla ymmärrystä Minä, joka kuulunut en koskaan ole mihinkään Minä, paha poika joka kasvanut on pimeään