Puku päällä Jorvissa Kaikuu papin sanat korvissa Sylissä uusi ihminen Alkoi isän matka viimeinen Mä olen pilvissä Samalla kanveesissa Uuden alku pojan silmissä Kummatkin paniikissa

Miehen viitta mulle annettiin Kirkosta isä ulos kannettiin Nyt istun tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana

Poika syliini nukahtaa Joskus näitä samoja hän miettiä saa Kun istuu tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana

Sain nuorena poikana paikasta toiseen revetä pää edellä Saatto sukat usein kastuu, ei tarvinnu ottaa vastuut Niihän se kuuluukin mennä, "all in always" -motolla vedellään Mut tuleehan se päivä joskus millon syvään päähän astuu En sun neuvoja aikanaan osannu tarpeeks arvostaa Nyt antasin yhdestä puhelusta sulle melkein mitä vaan

Oman tien kulkija, hakannu oon päätä seinään (seinään) Vaik koitit auttaa, sitä nuorempana ei nää (ei nää) Niiden lauseiden ja neuvojesi arvoo (arvoo) Kunnes oman elämän hangessa tarpoo (tarpoo)

Miehen viitta mulle annettiin Kirkosta isä ulos kannettiin Nyt istun tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana

Poika syliini nukahtaa Joskus näitä samoja hän miettiä saa Kun istuu tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana

Kun sinä lähdit niin saapui hän On käsikirjoitus julma elämän Lopulta vaihtuu kaikilla kerho Täs välissä on vaan ohut verho

Miehen viitta mulle annettiin Kirkosta isä ulos kannettiin Nyt istun tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana (Ooh)

Miehen viitta mulle annettiin Kirkosta isä ulos kannettiin Nyt istun tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana

Poika syliini nukahtaa Joskus näitä samoja hän miettiä saa Kun istuu tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana (Tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana)