Onhan noita laulajia ja tuulta pohjoisesta allapäisiä mielialoja ylpeyttä, iloa

Ei väliä sillä mitä teimme nämä vuodet ja se kohtuu millä tätä armon maailmaa kohtelet ei tao tyhjemmäksi eikä tiet pitene mihinkään kaukaisuuteen missä meillä omamme

Ja kukat pöydälläsi on onnen tuomia kun nostat surulaulun ennen uneen itkemistä

La-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-laa kirosäkeen: 2x

Ja yö valkoiseen silkkiin se käärii niin ja niin on ajat loppuneet sanat puhki kuluneet ei sumunriekaleisiin pysty piiloutumaan ei aamuun luottamaan kun nimet vähenee mustat hampaat lähenee ja

Onhan noita laulajia...

La-la-la-la...