Niilin lähteet ovat taivaissa näin lausuu mulle hahmo šakaalinpäinen ja kun mä herään joltain rannalta ei mulla ole enää sielua se kurja pudonnut on huulilta mustilta, halkeilleilta, kuivilta se valunut on virran pyörteeseen on pingotettu paulaan ikuiseen

Kerto: Me tulemme kaikkialta niin kuin tumma kaivon peili valo tähtitaivaan yllä kielen alla kolikko me tulemme kaikkialta hyljeksityn hengen varjoina veren viisaan virran alta valonsäikeinä

Pysähdyn, jos kuolen kuolen, jos pysähdyn kumpaakaan ei mulle salli kohtaloni kitsas, joka raahaa syvemmälle lihan tumman ryteikköön metsään selkärankapuitten eksyneitten, hullujen

Ihmiset piikkipensaan piikkejä ne kulkiessa raapii silmät verille ja pesii korviin kuten syöpäläiset riettaat silmittömät valehtelee huvikseen tuo sinut tänne kieli muinainen tulokset kiisteltyjen mittausten tarinat, joiden kaiku hiljainen muistetaan perusteella tarujen

Kerto (2x)

Ne iskee mustaan maahan sateen runteleman reitin seuraan sitä luokse lopullisen päivänseisauksen (2x)

"(Kerto)"