Virtaa joki yli nukahtaneen maan virtaa, laulaa jäätynyttä lauluaan, ja kaislat huojuu talven aurinkoon sielut täällä eläneitten huokaa kuutamoon

Tunnen tien, se on kuin tuttu unista jota kulkee, eikä sitä tietä kukaan tunnista raivo ääneen kahlittuna tilaisuutta odottaa pakahtunut kello muinoin murtunut

CHORUS: Silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama silmien takana on kaukana kuin pilvien takana

silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama silmien takana on kaukana kuin kuu

Ei mitään ikävämpää näillä rantatörmillä kuin yksinäiset väittelyni kanssa hulluuden ja vuodet melun, kiihkon, kurjuuden ihmisten hahmot puusta leikatut

Mistä kaikki sanat tulevat? Hetkestä hetkeen niin kuin lähde loputon kaikki palaa alkuunsa, ja selitykset jää käärme kohmeen kangistama jäytää häntäänsä

CHORUS 3x

silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama silmien takana on kaukana kuin kuu

Katkeaa minuus kuiva oksa, lehdetön näkee unta elämästään, kävelee ja kävelee kellot uinuu iltaan, ranta haipuu, puista pakenee vapauden lintu tunteeton