Kun mut luotiin, rikottiin muottiin tiedän kuka oon oikeesti ainutlaatusen stadi must tuotti, on loukkaus jos luulit mua toiseksi niin aito niin alkuperänen ja siltikin keskeneränen ei oo tarkotus olla valmis kohellan, mokailen, oppeja keräilen saa muuttuu, pitää kasvaa kehittyä kun jotakin puuttuu pakko haastaa, kyseenalastaa maailmas on tarpeeks jo harmaata massaa itteeni en pysty huijata, hyväksyn kuka mua peilistä tuijottaa voin lopettaa näyttelyn, kaikki muut roolit on täytetty mä en osaa olla ku itteni sä pysyt vierellä sitteki mä aina teen jotain dorkaa kohellan ja sekoilen silti sulle mä kelpaan oon tarpeeks täydellinen tarpeeks täydellinen tarpeeks täydellinen me on selvitty taisteluista ja ei arkikaan tääl tasaista mut erotat noista muista ja tääl ei oo toist mun laista mä nään sen saman myös sussa hymys takana surun ja tuskan mut ne rakensi vahvaksi paketin erikoisuus ja laisuus vaan plussaa sun luonne, sun luomet, huolet ja huonoimmatkin puolet sut täydentää, ei tarvi hävetä nehän just tekee sust sen mitä olet sä oot nähny mut heikoimmillani ja tiedät kyll kuka mä oon jotain mä oon varmasti tehny oikein ku silti mun mukana oot mä en osaa olla ku itteni sä pysyt vierellä sitteki mä aina teen jotain dorkaa kohellan ja sekoilen silti sulle mä kelpaan oon tarpeeks täydellinen tarpeeks täydellinen tarpeeks täydellinen mä en osaa olla ku itteni sä pysyt vierellä sitteki mä aina teen jotain dorkaa kohellan ja sekoilen silti sulle mä kelpaan oon tarpeeks täydellinen tarpeeks täydellinen tarpeeks täydellinen tarpeeks täydellinen tarpeeks täydellinen