Lyö aallot Äänisen aavan, ne keinuu näin kertoen: on uuden huomenen saava maa Vienan ja Aunuksen. Ne kuuli sorean soiton min' taiston temmellys toi. Nyt joukko horjumaton sen rantoja taas vartioi. Hiljaa tuutii Ääninen aaltojaan, uupuu rantaan satujen saarelmaan. Sua kaukaa, armain, täällä muistelen - kerran noudan onnemme venheeseen.

Lyö aallot Äänisen aavan, ne keinuu näin kertoen: toi heimo Karjalan maahan nyt uuden jo kanteleen. He kulki voitosta voittoon ja löivät vihuripäin, siks' kunnes koskematon ja ihana maa tänne jäi. Hiljaa tuutii Ääninen aaltojaan, uupuu rantaan satujen saarelmaan. Sua kaukaa, armain, täällä muistelen - kerran noudan onnemme venheeseen.