On nainen ratissa kyyneleitä keräillen Työpäivän lopussa mies soittaa humalasta heräillen Nainen ajaa kotiin itseään etsien Mies eli ennen yksi päivä kerrallaan Nyt yksi minuutti voi kaiken ihan täysin kadottaa Kohta on taas kaikki irrallaan

Kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää on ylämäki raskas askeltaa mutta alamäkeen liian usein katoaa jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa ei muistojen päälle kulta kerrosta saa hymyile tai itket kuinka vaan ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan

On paljon tasoja vielä meidän edessä Vanhat kivet ja puut, energia kenttien välissä tää kaikki ei oo meidän käsissä

Tuhon kynsissä on, aikamme sieluton, mutta lupaan että huominen on joskus monen vuoden takainen

Kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää on ylämäki raskas askeltaa mutta alamäkeen liian usein katoaa jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa ei muistojen päälle kulta kerrosta saa hymyile tai itket kuinka vaan ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

On nainen ratissa kyyneleitä keräillen Ei kukaan kotona oota hän tekee u-käännöksen ja nousee autosta huutaen on sade lakannut, tie loistaa hohtoa aurinko laskee ja nainen laittaa vikan röökin palamaan on vapaa tekemään mitä vaan

Kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää on ylämäki raskas askeltaa mutta alamäkeen liian usein katoaa jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa ei muistojen päälle kulta kerrosta saa hymyile tai itket kuinka vaan ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

Kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää on ylämäki raskas askeltaa mutta alamäkeen liian usein katoaa jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa ei muistojen päälle kulta kerrosta saa hymyile tai itket kuinka vaan ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan