Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa. Meidämpä mainetta mainivat nuo, koskien ärjyt ja surkeat suot. "Meidämpä vapautta vaarat on nää. Meidän on laulua lahtien pääl. Meille myös kevätkin keijunsa toi, rastas ja metso täälläkin soi."

Taival lie hankala-olkoon vaan. Luonto lie kitsas-siis kilpaillaan. Kolkassa synkeän syntymä maan. Pirttimme piiilköhöt paikoillaan. "Vainojen virmat oi vaietkaa. Rapparit ryöstäjät kaiotkaa. Miekkaa ei tarvis. Tarmoa vaan Puolesta hengen ja heimon ja maan."

Nosta jo rintaasi maausko uus, taannuta taika ja vanhoillisuus. Maamies muista mis onnesi on, riihesi rikkaus riippumaton. "Kainuun kansa ah arpasi lyö. Missä on ryhtisi kunniatyö? Meidän on uudesta luotava maa, raukat vain menköhöt merten taa."

Hammasta purren ja parkumus pois. vierasko voimamme korvata vois? Tänne ne sortusi tuuskahan työn, Tuiskujenhelmaan ja yrmyhin yön. "Ankara ankara täällä on työ, pitkä on talvi ja ankara on yö. Miehiset miehet ja naiset hei. Meillä ei vaikerrus kuulu ei".