Nään vanhan Tornatorin yhä vielä mielessäin kun sillä silloin matkaan lähdit lapsuusystäväin niin jäi koulu kesken sulla piti mun myös mukaan tulla mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin sun lähtöäsi seurasin mä päässä laiturin me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin sinä pidit oman pääsi säädit itse elämääsi koit nuorena sen kaiken mistä turhaan uneksin

Albatrossi joka lepäämättä liitää se sinun sielusi on juuri kukaties taivaan sinessä sä saat vapaana sä kiitää lapsuustoverini vanha merimies (merimies) lapsuustoverini vanha merimies

Sä Tornatorin matkassa näit Rion kuumat yöt ja tutkin tarkkaan kauniit Honolulun kaislavyöt minä jatkoin lyseossa sitten kunnanvirastossa ei kutsumuksen mukaan satu jokaiselle työt ja töiden jälkeen yhä useammin iltaisin mä kapakassa istuin lasin pohjaan tuijotin miksen lähtenyt sun mukaan Mua ymmärrä ei kukaan mä elämältä olin odottanut muutakin

Albatrossi joka lepäämättä liitää se sinun sielusi on juuri kukaties taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää lapsuustoverini vanha merimies (merimies) lapsuustoverini vanha merimies

Sain kuulla että Tornator jo romutettu on mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon eipä ollut virkaa enää tumma puna peitti nenää ja rannalla mä yksin istuin nousuun Auringon kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan niin tiesin että jotakin nyt vihdoin oivallan: Siinä sielu on sen miehen jonka työt jää puolitiehen ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman

Mut albatrossi joka lepäämättä liitää se sinun sielusi on juuri kukaties kerrain lailla sen saan vapaana myös kiitää jos teen työni kuten vanha merimies (merimies) jos teen työni kuten vanha merimies