Ullakolla lailla Rautavaaran Tapion mä tutkin tavaroita vaarivainaan Löysin sahan, höylän, poran, puukon, lapion, ne vaarille jäi naapurilta lainaan Ja alta rojun ullakolle varastoituneen mä pengoin laukun tyylikkäästi patinoituneen On siinä kullattuna nimi Jussin mä löysin isoisän hinttipussin

Häkellyin ja tajuntani vaipui pimeään Mua ahdisti tuo ummehtunut vintti Ja sitten jälleen muistin: kannan hänen nimeään Aaah! Onko isoisä ollut hintti? Näin oudon tyypin takaa violettitukkaisen ja eestä kaljun, meikatun ja verkkosukkaisen Kun pohdiskelin taivallusta Jussin, sen kertoi taru vaarin hinttipussin

Siihen aikaan häjyt leikki hevosleikkiään Ei kiinnostunut vaari tipan tippaa Hän veti silmäkulmiin purppuraista meikkiään Ei digannut hän lainkaan puukkohippaa Kun Härmässä on mies vain se ken miehen surmasi, niin vaari hellyydellä meidän mummon hurmasi Näin jatkui suku isoisä-Jussin Sen kertoo taru vaarin hinttipussin

Katsoo mistä vaan, hän väärässä on laidassa Ei suostu meidän vaari väkivaltaan Ei kehtaa liikuskella Jussi jussipaidassa Näin isänmaata kiskotaan pois altaan Voi Luoja kuinka ympäristö häntä sysikään Ei auta kauniit puheet eikä Chanel ysikään Ei IKL:ään johda polku Jussin, hän leimaama on vaarin hinttipussin

En tiedä kuinka kauan aatoksissa lensinkään, se muisto suomut silmistäni kuori On vaari hintti taikka ei, en piittaa ensinkään, hän minulle on erilainen nuori Näin mietin asioita kunnes jätin ullakon, nyt vaarin hinttipussi mukanani mulla on ja ylpeänä niin kuin nimen Jussin mä kannan myöskin vaarin hinttipussin