Tuulia, tyttö haistelee ja miettii Missä tänään liput liehuu Huuliaan, hän maistelee ja lähtee Sinne missä kiehuu Hän tahtoo taas ottaa kaiken Hän ottaa sen vaikka salaa Hän vahtii lämpöä, mutta ei halaa Hän elää nukkekodissa joka palaa

Vedet virtailee Suuret vedet ne virtailee Siellä missä on syvä hiljaisuus Vedet virtailee Toiset sen kuulee Sinä hukutat äänen sen omaan pauhuus

Taakseen , tyttö jättää Ihmiset niikuin esineet Omeksi maakseen, ei hän nimeä mitään On vain paikkoja joihin jotkut ovat pesineet Hän tahtoo palan gloriaa Jota kuuluisuudet jättää Yökerhoihin se hänet lennättää Voisipa tyhjyyden tunteen selättää

Vedet virtailee Suuret vedet ne virtailee Siellä missä on syvä hiljaisuus Vedet virtailee Toiset sen kuulee Sinä hukutat äänen sen omaan pauhuus Vedet virtailee Ja makeat mainingit suutelee Siellä missä rakkaus kulkee Vedet virtailee Ja kuivuuteeen kuolee Se joka ovensa sulkee