Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen Ja jos satanut on liikaa sydämeen Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen

Liian kauan omin voimin harhailin Elin, niin kuin mull' ois valta kapteenin Moneen väärään vuonoon purteeni mun ui Kunnes karikolle ylpeys murentui

kertosäe: Myrskyn jälkeen on poutasää Vihdoin oon sen saanut ymmärtää Nyt sen nään, ei voi yksikään Päättää päivistään, ne määrätään Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan Auringon taas käyvän hehkumaan Tiedän tään, vielä kerran nään Sateenkaaren pään, ja sinne jään

Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan Aidon ystävyyden silta kaarineen Päivänvalon lailla kantaa sydämeen.

kertosäe: Myrskyn jälkeen on poutasää Vihdoin oon sen saanut ymmärtää Nyt sen nään, ei voi yksikään Päättää päivistään, ne määrätään Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan Auringon taas käyvän hehkumaan Tiedän tän, vielä kerran nään Sateenkaaren pään, ja sinne jään.

kertosäe: Myrskyn jälkeen on poutasää Vihdoin oon sen saanut ymmärtää Nyt sen nään, ei voi yksikään Päättää päivistään, ne määrätään Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan Auringon käyvän hehkumaan Tiedän tään, vielä kerran nään Sateenkaaren pään, ja sinne jään.