Istuu ikkunalla, hiukset auki odottaa Kampaisiko joku, pitelis kuin hopeaa Näkee pihan yli, näkee läpi huoneiden Kulkee kulkueina muut vain läpi sydämen

Tyttö varttuu vahtimatta Tottuu tuntemaan asioita Joita pitäisi ei ollakaan Tyttö illan tullen särkee Kengän kärjellään Pihan lammikoiden pinnan jään

Valvoo pitkät tunnit jotka muita unettaa Kantaa niiden huolet, joista ei oo jaksamaan Kyllä vielä kestää, aina vielä vähäsen Onhan taipumaton kaikkein kaunein kukkanen

Tyttö varttuu vahtimatta Tottuu tuntemaan asioita Joita pitäisi ei ollakaan Tyttö illan tullen särkee Kengän kärjellään Pihan lammikoiden pinnan jään

Istuu ikkunalla, hiukset auki odottaa

Tyttö varttuu vahtimatta Tottuu tuntemaan asioita Joita pitäisi ei ollakaan Tyttö illan tullen särkee Kengän kärjellään Pihan lammikoiden pinnan jään Pihan lammikoiden pinnan jään