Äiti mä pelkään joka päivä sitä pahinta ja kusetan vaa itteeni jos sanon ettei ahista. Mä toivon et sä tajuut ja avaat sun silmät ku sul on rakastavii ihmisii sun ympärillä. Normaali perhe mut sit jotaki vaa tapahtu ku äiti ja sen poika kylillä huumeisii rakastu. Se vajoominen pohjamutaa käy nii äkkii ja kuinka moni lapsi kyhää tollasesta räppii. Meijän suhde on vaa satuttanu molempii ku veri vetää kamaa ei oo mikää enää oleellist. Mä oon nyt ollu hetken vetämättä enää vitun väärin että lapset murehtii äitinsä perää. Oot rakastanu vaik oon ollu paskamainen ja kova koulu läpi opettanu mulle kaiken. Mä en oo luovuttaja et oo äiti säkää jos on omatunto puhas nii ei ole mitään hätää

kert. x2 En tiiä kenen pitäs pyytää keltää anteeks ja kenen pitäs totee ettei yrittäny tarpeeks ei olla katkerii me vaa pelätää tulevaa pyöritää ympyrää ku jahdataan ikuista unelmaa.

Veeti mä pidän sua jo aikuisena miehenä mut ei sun kuulu nähä tällästä menoa vierestä. Uskon et aika parantaa meidän välit en mä osaa puhuu sulle siks mä väsäsinki räpin. Tsiigannu meitsiä ylöspäin niiku yleensä ja nyt lähinnä pelkään et vedetään joskus yhessä. En osaa antaa oikeita elämänneuvoja mut jos mä jotain sanon älä ikin testaa neuloja. Sul on viel paljon mitä et oo vielä tehny mee tunteen mukana vaikka sun kaverit pettys. Ne ei oo ystävii ketä ei kato selustaa ja tilanteen mukana panikoi ja alkaa peruuttaa. Sä oot jo kulkenu läpi tän kaiken paskan ja kattonu vierestä miten broidis otti hatkat. Mä en ois saanu antaa meijän kasvaa erilleen mut ehkä hyvän ja pahan vaa kuuluu olla erikseen.