Sulkekaa ovenne. Lyökää kiinni ikkunaluukut, rukoilkaa yötä viipymään jotta se salaisi tekojenne häpeän.

Jo leimuaa taivas idässä. Me tulemme, onnelliset yli tuoreitten hautojen, ja nuorena kaatuneet hymyilevät arkuissaan. Me tulemme, väkevät, yli savuavien kylien. Ruoho nousee raunioille,

ja kottarainen puhkeaa lauluun hiiltyneen pesäpönttönsä reunalla. Matalissa majoissa teiden varsilla herätämme imulapset nauramaan. Ja kuoleva vanhus nostaa sinuten kätensä, sillä hänen silmänsä ovat nähneet lunastuksen.

Pyyhkikää kätenne verestä pyövelin! (Kohta ei ole enää aikaa.) Kätkekää rahanne, riistäjät! (Kohta ei ole enää aikaa.) Parittukaa, hedelmättömät! (Kohta ei ole enää aikaa.) Hetket kiitävät nopeasti, hetket kiitävät nopeasti. Hetket kii-ii-tävät.

Me tulemme, oikeudenmukaiset. Murtunein siivin pakenee yö edellämme, ja tuuli kuljettaa nauruamme. Tuuli kuljettaa nauruamme maasta maahan.