Sinä kun petit mun Sitä kestänyt en Narun hankin mä hamppuisen. Ja tullessa illan syksyisen tein solmun mä köytehen

Nyt tuuli mun varjoa heiluttaa, ja tanssien tahtia lyö. Viima vinkuva nurkissa tuivertaa kuljen yksin mä haamuna yön.

Varo vain, varo vain, sinä petturi varo vierellä vierahan, minä saavun sun luoksesi haamuna ja suon sulle mä suudelman.

Niin kylmä ja synkkä on tummuva yö ei taivaalla tähtiä näy Sormi luiseva iskevi ikkunaan kello kahtatoista kun käy

Siinä vierelläs sitten maatessani minä sinua syleilen Ja kalvenneilla huulillani minä sinua suutelen

Saat tuntea kylmä on haamun suu, ja kylmä sen luinen käs Ja kun aamulla silmäsi aukaiset, kasa luita on vierelläs