Juna-asemalla pieni poika odottaa, Odottaa hetkee että olis jo kotonaan, Äiti on päätepysäkillä poikaa vastassa, Odottamassa et saa poikaansa halata. Saa poikansa tavata taas viikon jälkeen, Poika on ollut viikon tyttöystävällään jälleen, Poika asuu äidillään, isä Rest in peace, Poika ravaa väliä Tampere ja Helsinki. Äidin kanssa välit ehkä jopa parantunu, Pojalle partakarvaa tullu, äidin hiukset harmaantunu, Silti tuntee olevansa edelleenki pikkupoika, Poika opiskelee, äiti pesee ikkunoita. Juna saapuu, kotimatka vähenee, Äidin syli lähenee ja pojan sydän lämpenee, Molemmil hyvät välit, pojalla kynä käsis, Rakkaat ystäväni, kuulkaa kun vuodatan sydäntäni.

Matka on pitkä se ei lopu koskaan, Kipua sydämessä siihen ei totu koskaan, Ilman isää mistä kiinni pitää, Ilman äitiä ei ole mitään.

Matkalla ikuisuuteen kohti tähtiä, Kaipaan isää ja kaipaan äitiä, Kohta mä tulen luoksenne taas jälleen, Tulkaa mua vastaan antakaa käsi mun käteen.

Vaari on vakavasti syövästä sairas, Elämää eteenpäin on työlästä painaa. Vuosi sitten ei toivoo paljoa annettu, Siitä vuosi eteenpäin kasvettu, Vanhennuttu ja selvitty kyllä, Suon vuokses mä taas tartun kynään. Ois pitäny nähä useemmin, sitä aina miettii, Sitä ei voi muuttaa silti se nyt painaa vielki. Menit huonoon kuntoon ja pääsit saattohoitoon, Mut piristyitki siit ja mietin että taas on toivoo, Sä kohta pääset kotiin taas, kiinni veti, Lähes viikon sielä sinnittelit, enkelin siivin menit. Kaksnollakymmenen yhestoista kaheksatta, Pois keskuudestamme ja nyt jatkuu taivaaseen matkas. Mä lupaan haudallesi kauniin kukkani kannan, Lepää rauhassa Mauri Juhani Ranta.

Matka on pitkä se ei lopu koskaan, Kipua sydämessä siihen ei totu koskaan, Ilman isää mistä kiinni pitää, Ilman äitiä ei ole mitään.

Matkalla ikuisuuteen kohti tähtiä, Kaipaan isää ja kaipaan äitiä, Kohta mä tulen luoksenne taas jälleen, Tulkaa mua vastaan antakaa käsi mun käteen.

Niin elämä on lyhyt, sen jälkeenpäin huomaa, Mikset ole täällä enää, miksen ole luonas. Eikö enää nähä koskaan, mut rakkaat täällä ollaan, Antakaa merkkii että jaksan vielä päätä nostaa. Ja jatkaa matkaa ilman teitä rakkaat ihmiset, Siihen asti kunnes nukahdan enkelin siiville. Ja pääsen luoksenne taas takas jälleen kerran, Pääsenhän mäkin taivaseen rakas taivaan herra.

Kaikki sukulaiset sekä rakkaat kaverini, Haluun pyytää teiltä vielä kerran anteeksi niin, Sitä etten koskaan kai tarpeeksi sanonu, Et kuinka teitä rakastan, ei ollu tarkotus. En teitä unohda, olette mun mielessä, Olette mun sydämessä, kokoajan vieressä. Kiitos vielä kaikesta, nähdään vielä uudestaan, Taivaassa viimeistään se on mahdollista kuulemma.

Matka on pitkä se ei lopu koskaan, Kipua sydämessä siihen ei totu koskaan, Ilman isää mistä kiinni pitää, Ilman äitiä ei ole mitään.

Matkalla ikuisuuteen kohti tähtiä, Kaipaan isää ja kaipaan äitiä, Kohta mä tulen luoksenne taas jälleen, Tulkaa mua vastaan antakaa käsi mun käteen.