Olen Kuullut Merestä
Pariisin KevätJos eksyn maailmasta, ja harhailen metsään pimeään. Kun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimään. Ethän silloin estä minua hukkaan vaeltamasta. Kaikki on ehkä vain satua, tahdon sen omin silmin todeta.
Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel. Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä. Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.
Jos aivan kuin oisin unessa, on mukana kipinä toivoa. Pitelin sitä taskussa, odottaen jotain suurta tapahtuvaksi. Ja silloin kuulin kaukaa laulua, kuin muistuttaisi jokin minua.
Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel. Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä. Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.
Ilma muuttuu sakeaksi pisaroista. Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä. Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.
Laita Pariisin Kevät soimaan ja ratko päättelykykyä kehittäviä tehtäviä. Ratkaise tehtävä ja näe miten pärjäsit muihin verrattuna. Toimii suoraan nettiselaimessasi!
Löydätkö sen yhden ja ainoan oikean ratkaisun?
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: