Et koskaan uskonut et yksinäisyyteen voi kuolla Se tulee kuin valtameri, olet taas vain hukkunut Vajoat synkkyyteeen, katoat tyhjyyteen syvälle yöhön joka on sydämetön

Ja mä odotan sua siellä syli avoinna kuin aamu Sun ei kyyneleitäsi tarvitse niellä Ja korvaani voit huutaa apua Olemme kahden pienellä saarella jonne on kätketty aarteita

Et koskaan uskonut kun huudat niin kukaan ei vastaa Ihmisten välissä on suuri autiomaa Et jaksa puhua, olla hiljaa ja kuunnella nyökytellä päätäsi, hymyillä ja suudella

Ja mä kutsun sua silloin sun oikealla nimellä Sano vain, hei sano vain milloin Mutta sano se mun kielellä Katsein, kyynelin, hiljaisella suulla Puhu tunteilla, älä sanoilla

Ja mä kutsun sua silloin sun oikealla nimellä Sano vain, hei sano vain milloin Mutta sano se mun kielellä Katsein, kyynelin, hiljaisella suulla Puhu tunteilla, älä sanoilla