ON ILO JA ONNI SYÖDÄ OMENOITA, VAIKKA OLISI MUKANA MUUTAMA MUUKIN NOITA, ON MEILLÄ METSÄ TÄYNNÄ OMENAPUITA, EKÄ MEIDÄN TÄYDY KALUTA KOIRANLUITA.

OMANAPUISSA EI NÄY KIRSIKANKUKKAA, MUTTA MULLA ON MUKANA PARI PUNATUKKAA, MIIL ON HUULISSA GLITTERII JA NE AIKOO KOHT SAADA KAI PIPPELII. ON NIILLÄ HIENOT KOTELOMEKOT JA OCTOBERJUHLISSA MUKANA LEIKKIGEKOT.

MÄ KAADAN NIILLE VIINIÄ LASIIN, EIKÄ NE KAIHDA JUOMAA EIKÄ MEIDÄN KOIRAA MASII. MÄ ON NIIL SEN NÄYTIKSI TUONUT, MUT EI NIIST KUKAAN ON LEMMIKKIEN HOITAJIX LUOTU.

ME TEHDÄÄN OMINISTA PORTVIINII, EI SIIHEN TARVITA KUN SIHVILÄ JA PARI APERITIIVII, ON NIILLÄ TÄNÄÄN DIRLI PÄÄLLÄ, EIKÄ NE OO HUONOLLA TUULELLA KUIN JÄRVEN JÄÄLLÄ. ME JUODAAN TÄTÄ HYVÄÄ VIINII EIKÄ MEIDÄN TARVI HUUDATTAA LEVYLT TOTA TIIA PIILII.

MÄ OON TAINNUOMENOISTA JO MEHUU SAADA EIKÄ MUN OO TARVINNU HERUTTAA SITÄ MAAHAN. MÄ OON TÄNÄÄN ONNENTYTTÖ SOMA, MULLA ON TÄSSÄ UUN NIMIKKOVIINI OMA.