Kun levälautat yöllä satamaan vyöryy Hän tuleeko katsomaan? Ja pullopostinsa palelee Vihreä kaulaansa valelee Poika ei oota, hän sukeltaa ja pulloaan koettaa tavoittaa Ei kalat kanna Hän vajoaa sen voimakentän vankilaan Veden valtakuntaan

Hän näki siellä taivaan ja se meri olikin pohjaton Sokaisi ja kietoi hänet maailma, joka siellä on

Ei ole huolta ei pimeää Maan paine uupuu ja häviää Niin suuri onni! Ja satuun jää sylissään meriheinää.