On tyhjä torppa maja matala Harmaat hirret veistäjäänsä ikävöi Sisällä vahva tuoksu tupakan Se syvää hiljaisuutta yksin isännöi

Voimalla sisun läpi elämän Hän esteet raskaimmatkin eeltään raivasi Antoi isä neuvon tärkeimmän Työlläs lunastat oman arvosi

Ei paljon pyytänyt, ei ketään syyttänyt Murheet piti sisällään, kivun oppi kestämään Ei kiitoslaulut soi, ei herrat pokkuroi On kovin hiljaista työmiehen haudalla

Vaan loppuu voimat miehen vahvankin Kun elon ilta mailleen laskeutuu Muistomerkki arjen sankarin Puinen risti alla koivupuun

Ei paljon pyytänyt, ei ketään syyttänyt Murheet piti sisällään, kivun oppi kestämään Ei kiitoslaulut soi, ei herrat pokkuroi On kovin hiljaista työmiehen haudalla

Ei paljon pyytänyt, ei ketään syyttänyt Murheet piti sisällään, kivun oppi kestämään Ei kiitoslaulut soi, ei herrat pokkuroi On kovin hiljaista työmiehen haudalla