Maailma on suuri, mut mitä sil on välii, Avara ja kaunis, mut mitä sil on välii, Itse olen aina sama ja aina tässä,

Sul on ollu, Monta nimeä, Ja monta muotoo, Jo alakouluikäsenä valheitas aloin uskoo, Oon nähny peilistä niin monta kertaa, Ku mua vieressä haukut ja vertaat, Nyt pidän siitä mitä nään, Ja sua ärsyttää, Siks saavut taas, Tunnen katseeni selkäni takana.

Mut mä en enää sua pelkää, Ku pyydän kauniisti sua lähtemään, Enää et saa mua epäilemään, Et oonko enää järkee nousta aamulla.

Sä sanoit etten yksin pärjää, Mä luotin suhun niin ku ystävään, Mut nyt, kun sä lähet kävelemään, Ni mä en enää, Tänään enkä huomenna, Elä kuolleena.

Niin taitavasti, Sä koitat mua jälleen manipuloida, Joo hautaan asti, Sä voisit mua hellii niin ku sun koiraa, Mutta jos ois vaan susta kiinni, En ois täyttäny ees kakskytviisi, Nyt osaan jälleen hengittää, Ja sua ärsyttää, Mä en oo sä, Olit vaan liian pitkään kylässä.

Mut mä en enää sua pelkää, Kun pyydän kauniisti sua lähtemään, Enää et saa mua epäilemään, Et onko enää järkee nousta aamulla.

Sä sanoit etten yksin pärjää, Mä luotin suhun niin ku ystäävän, Mut nyt ku sä lähet kävelemään, Ni mä en enää, Tänää enkä huomenna, Elä kuolleena.

Mä ne oo hullu vaik kuullu oon äänesi pääs, Jos puhun totta mä kuulen sen nytki, Korvaan se kuiskaa et musta ei oo mihinkään, Turpa kii, anna tänne se kytkin.

Päästä kun mä sekosin, Se olikin sun tekosi, Oma lemmikkipetoni, Hivelet mun egooni kun ajoit kehon ketoosiin, Nyt otan takas leponi, Säästä hekohekosi, Tää on mun ekotekoni, Lopetan sut ku pekonin, Lähe menee demoni, Tänää mä sen tajusin.

Et mä en enää sua pelkää, Ku pyydän kauniisti sua lähtemään, Enää et saa mua epäilemään, Et onko enää järkee nousta aamulla.

Sä sanoit etten yksin pärjää, Mä luotin suhun niin ku ystävään, Mut nyt kun sä lähet kävelemään, Ni mä en enää, Tänää enkä huomenna, Elä kuolleena.

Nyt kun sä lähet kävelemään, Ni mä en enää, Tänää enkä huomenna, Elä kuolleena.