Meidän Ville kuuntelee puhuvia päitä Se soittaa salaa kitaraa ja kelaa kesähäitä Se kurkottelee tähtiin, se ei pidä tästä maasta, jossa kukaan ei usko mihinkään eikä itseään haasta

Se katsoo taivaanrantaan, silloin kevät tulee rintaan Tuulenvire voimistuu ja tunteet nousee pintaan Ville tahtoo sukeltaa kerran elämässä Se ei aio enää nukkua, elämä on tässä!

Meidän Ville etsii itseään ja kotiaan, kun yhteiskunta potee taidehomofobiaa Vielä Ville etsii itseään ja kotiaan kun yhteiskunta potee taidehomofobiaa Fobiaa, fobiaa, taidehomofobiaa! Fobiaa, fobiaaa-aa-aa-a-aa

Sen aivot sai taas turhan paljon raitista ilmaa Se ajattelee paljon se ajattelee liikaa Toinen puoli kiinnostaa, muttei löydy siltaa Maailma ei kuule, Ville kuiskaa hiljaa

Mikään ei saa loppumaan sen ajatusten virtaa Se katsoo kaksi leffaa ja lukee kolme kirjaa Ville tahtoo sukeltaa kerran elämässä Se ei aio enää nukkua, elämä on tässä!

Meidän Ville etsii itseään ja kotiaan, kun yhteiskunta potee taidehomofobiaa Vielä Ville etsii itseään ja kotiaan kun yhteiskunta potee taidehomofobiaa Fobiaa, fobiaa, taidehomofobiaa! Fobiaa, fobiaaa-aa-aa-a-aa

Meidän Ville etsii itseään ja kotiaan, kun yhteiskunta potee taidehomofobiaa Vielä Ville etsii itseään ja kotiaan kun yhteiskunta potee taidehomofobiaa Fobiaa, fobiaa, taidehomofobiaa! Fobiaa, fobiaa, taidehomofobiaa! Fobiaa, fobiaa, taidehomofobiaa! Fobiaa, fobiaa, taidehomofobiaa! Fobiaa, fobiaa, taidehomofobiaa! Fobiaa, fobiaa, taidehomofobiaa!

[FADE OUT]