Lapsuudesta muistan mummon peilipiirongin Laatikoita siinä varmaan sata ainakin Jokaisessa jotain ihmeellistä, ihanaa Mekko niin kuin unelmaa ja huntu untuvaa

Lasihelmet jotka valo kimmeltämään sai Pappa oli antanut ne nuorikolleen kai.

Iloja ja suruja Monen muiston muruja Herkkiä ja hauraita Katseilta piilossa

Menneisyyden kuiskeelta Valoja ja varjoja Suloisia haaveita Salaisuuksia

Joskus hiukan salaa laatikoita tutkittiin Löytyi huivi kiedottuna silkkipaperiin Kirjenippu ympärillään nauha punainen Pieni vauvannuttu, piirroksia lapsien Musta pitsiharso, värssykirja kanneton

Kaikki aivan kirkkaana mun mielessäni on

Iloja ja suruja....

Meistä aivan jokaisesta Tänne aina jälki jää Rakkaittemme sydämissä Saamme jatkaa elämää

Iloja ja suruja...