Kerran löysit sen, ihmisen Häntä varauksetta, vaalien Tahdoit samaan kiveen nimet ikuistaa Puristit niin lujaa, liian lujaa

Voit surra nyt, kun on hän lähtenyt Varat sydämestä, ryöstänyt Niin vain se on, et voi ketään omistaa Ellet kuulu lahkoon, tai tahdo orjuuttaa

Niin se osuu, meihin jokaiseen Varoittamatta lyö, ja katoaa

Vielä unohdat sen, ihmisen Kauniin hymyn ja hyvän käytöksen On meitä monta alla tähtien Jotain etsii, meistä jokainen

Niin se osuu, meihin jokaiseen Varoittamatta lyö, ja katoaa Niin se osuu, meihin jokaiseen Hetken olet, kaatuva puu, kaatuva puu

Niin se osuu, meihin jokaiseen Varoittamatta lyö, ja katoaa Niin se osuu, meihin jokaiseen Hetken olet kaatuva puu, kaatuva puu